Kylän Päässä Lyrics

Copy this player to your blog, website or profile:

Moonsorrow chart

lyricist.com chart

Kylän Päässä Lyrics by Moonsorrow

Performer:

Song:

Lyricist: - that is not you.
It's the person who actually, originally wrote the words of the song.

Type the lyrics exactly as you'd like them to appear on the website:

[1]  
Kauan sitten kylän päässä syntyi kaksi poikaa,  
kaksi perillistä sodanjumalan karhuntaljoin verhotun.  
Jo kolmen iästä, sanovat, toisiansa alkoivat harjoittaa  
ja kun teräksensä yhteen kalahti, saattoi kuulla ukkosen.  
  
Kauan sitten kylän päässä varttui kaksi poikaa,  
kaksiko vain typerystä kuolemaa pilkkaamaan?  
Ei yksikään haava vielä ollut tehnyt  
tehtäväänsä  
ja siksi kai sitä miekasta vihollisen täytyi anoa.  
  
Aina kunnia houkuttaa nuorta kansaa  
(ryöstöretki merten taa) ja taistelu sitäkin enemmän.  
Varmaan turmaan rientävän tielle  
vain toinen hullu uskaltautuu.  
  
[2]  
Kun kenttä hohkaa kärsimystä ja kirveet lentävät,  
leikki kanssa kuoleman vain yltyy.  
Niin riemukasta lapsien on päitä pudottaa  
kuunnellessaan sotajoukkoa hurraavaa.  
  
[3]  
Usein käykin vain niin et' vertaisesta tulee alempi.  
Tarinan kulku voitoista kääntyy  
ja maine ihmisen helposti antaa veljensä unohtaa.  
  
Ylpeys, tuo kavalin tauti päällä maan,  
näin on vienyt taas yhden uhrin muassaan.  
Kumpi lie se epatto, kilpi alhaalla ja miekka koholla  
teilleen mennyt vaiko hän joka hautoja kaivaa saa?  
  
Heikompaa voima mik' riepottaa;  
kotinsa on iäksi jättänyt tahtoen vielä surmata.  
Kunniaton moinen työ.  
  
[English translation:]  
  
[A VILLAGE AWAY]  
  
[1]  
Long ago a village away there were born two sons,  
two heirs of the god of war dressed in bearskins.  
From the age of three, they say, each other they did train  
and when their steel did clash thunder could be heard.  
  
Long ago a village away there did grow two sons,  
or were they just two fools born to mock their deaths?  
Still they hadn't got a wound that would've hurt'd enough  
to prevent them from begging such from a foreign blade.  
  
Honour always tempts the young blood  
(plundering across the seas) and battles even more.  
Into the way of the one rushing to his doom  
only another insane dares step.  
  
[2]  
When the field emits pain and axes fly about,  
play with death is on the increase.  
Such a joy for children the dropping of heads is  
as long as their army cheers.  
  
[3]  
Yet so often equality becomes inferiority.  
The course of a story twists at triumphs  
and fame so easily lets a man forsake his kin.  
  
Thus pride, that most insidious illness on all earth,  
once again has taken its prey.  
Which one might be the failure, he who left with a lowered  
shield and sword held high or he who has to dig the graves?  
  
Tossed about is the weaker by what force;  
his home he has left, gained just more will to slay.  
What a disgrace is such work.

Enter the code exactly as it appears:

Your name (optional):